sunnuntai 26. tammikuuta 2014

17/ Unennäkö

Yleiset unet
- Unennäkija pakenee jotakuta.
- Unennäkija yrittää toistuvasti tehdä jotakin.
- Putoaa, lentää tai ui.
- Myöhästyy jostakin tai etsii jotakin.
 

Epämiellyttävät unet ovat hieman yleisempiä kuin miellyttävät, niihin herätään helpommin ja siitä johtuu osin, että epämiellyttävät unet muistetaan useammin kuin miellyttävät unet. Vaikka unien sisällöt ovat joskus omituisia ja vääristyneitä, ne tulevat kuitenkin aina yksilön omasta kokemusmaailmasta.

 

Näkevätkö kaikki unia?
Lähes kaikki ihmiset näkevät joka yö useita unia. Unet unohtuvat, ellei ihminen herää heti unen jälkeen tai sen aikana ja paina tietoisesti unta mieleensä. Unen aikana ne hermoverkot, jotka valveilla vastaavat asioiden painamisesta muistiin, eivät toimi kunnolla. Unien näkemisen kannalta keskeisin univaihe on REM-uni. Kevyen ja syvän unen aikaiset unet ovat arkisia tai tylsiä. REM-univaiheen unet ovat taas lennokkaita ja mielikuvituksellisia. Harjoittelun avulla ihminen voi oppia hallitsemaan uniaan, ainakin osittain. Tietoisesti ohjattuja unia sanotaan selväuniksi.

Unien psykoanalyyttinen tulkinta
Sigmund Freud loi psykoanalyyttisen tavan tulkita unien sisältöjä päivätajunnan kielelle. Uni on Freudin mielestä "nukkumisen vartija", sen tehtävä on pitää nukkuja unessaan tyytyväisenä, toteuttaa toiveita. Freudin mukaan uni muuttaa mielen sisällöt symbolisiki kuviksi salatun alitajuisen logiikan ohjaamana. Freud arveli unessa olevan myös tiettyä vakiosymboliikkaa. Esim. kepit ja käärmeet ovat Freudin mukaan falloksen sybloleita ja laatikot ja lokerot kohdun.
 

Unien kongnitiivinen ja neuropsykologinen tulkinta
Aivorungosta näköaivokuorelle tulevat hermoimpulssit aiheuttavat eläviä näköaistimuksia ja herättävät assosiaatioketjuja. Moniin tunteisiin liittyvä mantelitumake on REM-unen aikana erityisen aktiivinen. Tämä sopii yhteen sen kanssa, että unessa on paljon pelkoihin ja väkivaltaan liittyviä sisältöjä. Vastaavasti suuret osat aivokuoren otsa- ja ohimolohkoa ovat hyvin passiivisia. Kun nämä tarkkaavaisuuden suuntaamisen ja itsehillinnän kannalta tärkeät alueet ovat passiivisia  selittyy unien epäloogisuusja hillittömyys.

Unien siällöiksi valikoituu tunnepitoisia ja henkilökohtaisesti merkityksellisiä muistoja. Uskotaan myös, että unissa voi tapahtua mieltä askarruttavien asioiden psyykkistä työstämistä. Aivotoiminta on REM-unessa ja heti sen jälkeen assosiatiivista, ajatukset seuraavat toisiaan erikoisella tavalla. Tämä saattaa selittää sen, että monet luovat keksinnöt ovat syntyneet unien pohjalta.

Suomalaisen tutkijan Antti Revonsuon mukaan unet ovat uhkasimulaatioita, joissa harjoitellaan uhkaaviin tilanteisiin reagoimista. Unista on ollut evoluutiossa hyötyä: ne esi-isistämmä, jotka ovat unissaan harjoitelleet uhkiin reagoimista, ovat selvinneet uhista parhaiten.

Käsite:
Unisensuuri voi näkyä esim. unen epäloogisina hyppyinä paheksuttavan kohtauksen yli.

14/ Muistin hermostollinen perusta

Amnesiat ovat muitihäiriöitä
Anterogradisessa amnesiassa uusien, vaurion jälkeen tapahtuneiden asioiden muistiin tallentaminen on vaikeaa. Retrogradisessa amnesiassa on vaikeuksia muistaa asioita, jotka tapahtuivat ennen aivojen vaurioitumista.

Muisti tarvitsee monia aivoalueita
Hippokampus ja aivokuoren ohimolohko ovat välttämättömiä uusien asioiden viemisessä säilömuistiin. Tuoreiden muistojen yksityiskohtaisuus on hippokampuksen ansioita. Vanhemmat muistot ovat hajaantuneet ympäri aivokuorta. Tunneseikkojen muistaminen perustuu mantelitumakkeen aktiivisuuteen. Se voi säilyttää muiston tapahtuneesta, vaikka asia olisi kadonnut tietoisesta muistosta. Työmuistin keskusyksikön toiminta on aivokuoren otsalohkon varassa. Kun muisto palautetaan säilömuistista työmuistiin, aivoissa aktivoitu uudelleen niitä hermosoluja, jotka olivat aktiivisena muistiin tallentaessa. Taitomuisti tarvitsee paljon toistoja ja harjoitusta. Hyvin opittu taito varastoituu usein tyvitumakkeiden ja pikkuaivojen hermoverkkoihin.

Muistaminen muuttaa hermosolujen toimintaa
Mitä useammin hermosolu A aktivoi hermosolua B, sen vahvemmaksi niiden välinen yhteys muodostuu. Hermosoluja kuolee päivittäin ja muistaminen perustuu hermosolujen välisiin yhteyksiin, joidenkin muistojen katoaminen näyttäisi väistämättömältä. Muistitieto, jota ei tarvita tai muistella kovin usein, on suuremmassa vaarassa unohtua kuin paljon käytetty.

Muistin tutkijat ovat keskittyneet Aplysia-nimisen merinilviäisen hermosolhuin, koska niitä on vähän, ja ne ovat verraten isokokoisia.

Dementiat vaikeuttavat arkielämästä selviämistä
Dementiaa voivat aiheuttaa mm. puutostilat ja tietyt keskushermoston sairaudet. Taustalla voi olla myös geneettinen alttius. Oireisiin kuuluvat mm. muistin huononeminen ja vaikeus oppia uusia asioita. Ongelmia voi olla myös liikkumisessa, havaitsemisessa ja päätöksenteossa. Arviolta Suomessa on yli 70 000 vaikeaa tai keskivaikeaa dementiaa sairastavaa ihmistä.
 

Alzheimerin tauti-yleisin dementia
Yleisin ja vakavin denemtian aiheuttaja on Alzheimerin tauti. Oireet pahenevat asteittain. Ajan- ja paikantaju heikentyvät, myöhemmin elämänkertamuisti ja tietomuisti kärsivät paljon. Yksilö ei aina tiedä varmaksi minkä ikäinen hän on, eikä tunnista välttämättä läheisiäkään ihmisiä. Taudissa hermosolut tuhoutuvat paljon normaalia nopeammin, alkaa yleensä hippokampuksesta ja sen läheisyydestä.


Käsite:
Kestokorostuminen on ilmiö, jossa nopeatahtinen sarja hermoimpulsseja vaikuttaa tiettyihin hermosoluihin siten, että ne tulevat jopa viikoksi erityisen vastaanottaviksi uusille hermoimpulsseille. Kestokorostumista tapahtuu erityisesti hippokampuksen hermosoluissa.

13/ Unohtaminen ja säilömuistin häiriöt

Mitä unohtaminen on?
Unohtamisessa on kyse siitä, että mieleen palauttaminen ei enää onnistu. Muisto voi unohtua tai vääristyä monesta eri syystä:
- Kiire, ärsykkeiden suuri määrä tai henkilöhkohtaisesti merkityksetön asia.
- Työmuistin tukkeutuminen, kehittymätön sisäinen malli tai tunnekuohu.
- Asia, jota ei usein muistella.
- Muistivihjeet puuttuvat tai ovat harhauttavia.
- Muistisisällöt häiritsevät toisiaan (esim. samannäköiset oppilaat).

Kuvittele jos muistaisit kaikki ne kerrat, kun olet pysäköinyt autosi eri paikkaan tällä parkkipaikalla. Jos kaikki ne paikat olisivat mielessäsi edelleen, olisi työlästä muistaa se paikka, johon tänään autosi jätit.

Suurin osa asioista unohtuu saman tien
Valtaosa unohtamisesta tapahtuu ensimmäisten päivien aikana ja hidastuu tämän jälkeen. Osa asioista painuu paremmin mieleen, ja siksi ne pysyvät muistissa paremmin. Tarkkaavaisuutta ei voi kohdentaa kovin moneen asiaan yhtä aikaa, muistamme yleensä hyvin vain pääasiat. Sivuasiat päätellään tai keksitään sisäisten mallien, yleistiedon, ennakkoluulojen tai oman mielikuvituksen avulla.
Varhaislapsuus ei tallennu tietoiseen muistiin.
Ihmisillä ei ole selkeitä, jäsentyneitä muistoja ensimmäisen kolmen vuoden tapahtumista. Varhaisissa "muistoissa" on kyse siitä, että ihminen on kuulemansa tai näkemänsä perusteella luonut kuvitelman, joka on alkanut tuntua muistolta. Ihmisten kyvyttömuus muistaa varhaislapsuuden vuosia selittyy osin sillä, että hippokampus ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.

Tunteet helpottavat ja vaikeuttavat muistin toimintaa
Merkittävät tapahtumat/uutiset jäävät yleensä niin voimakkaasti mieleen, että puhutaan salamavalomuistista. Tunneseikat voivat vaikeuttaa mieleen palauttamista. Esim. esiintymistä jännittävä henkilö voi unohtaa vuorosanansa, jos ahdistus hallitsee mieltä. Kyseessä on black out.
 



Muistihaun lukkiutuminen
Mieleen palauttamisessa muistisisällöt voivat haitata toisiaan, kyse on interferenssistä. Esim. opettaja muistaa oppilaan nimen väärin, koska hän on aikaisemmin opettanut samannäköistä opiskelijaa, jolla on eri nimi. Muistihaku voi lukkiutua myös, jos ei voi käyttää omaa tapaansa palauttaa asioita muistiin tai, jos yrittää palauttaa asian muistiin eri hakusanalla millä sen on painanut muistiin (esim. kuukaudet aikajärjestyksessä).

Johdattelun vaikutus
Esim. Palmer ja Loftus näyttivät koehenkilöille videon, jossa autot törmäsivät toisiinsa. Tämän jälkeen toisilta kysyttiin: Kuinka lujaa autot ajoivat, kun ne osuivat toisiinsa? Toisilta kysyttiin: Kuinka lujaa autot ajoivat, kun ne rysähtivät toisiinsa? Viikon kuluttua ne, joilta oli kysytty "rysähdyksen" nopeutta, muistivat nähneensä maassa lasin siruja. Sanamuoto loi väärän muiston.

Käsite:
Eideettinen muistikuva esim. lapsi saattaa nähdä aiemmin näkemänsä kuvan mielessään yhtä tarkkana ja laskea huoneen lattian raitojen määrän täsmällisesti.

lauantai 25. tammikuuta 2014

12/ Työmuisti on ajattelun väline

Työmuistin rajallinen suorituskyky
Työmuistin kokoa mitataan esim. (WAIS.III) älykkyystestillä. Työmuistin koko on lähes kaikilla aikuisilla 4-9 numeroa/asiaa. Toinen pystyy pitämään työmuistissaan useampia asioita yhtää aikaa. Asioita yhdistelemällä, ne eivät vie työmuistista liikaa tilaa ja muistaminen helpottuu.

Työmuistin rakenne
Työmuistia ohjaa keskusyksikkö, ja sillä on kaksi "orjaa". Keskusyksikön tehtävä on ohjata kulloiseenkin kohteeseen. Lisäksi se osallistuu mielen sisältöjen arviointiin ja työstämiseen. Keskusyksikön toinen "orja" on kuulon työmuisti, jossa säilytetään kuultuja äänteitä ja sanoja. Pieni kuulon työmuisti haittaa vieraiden kielten oppimista. Aivoissa kuulon työmuisti aktivoi osia vasemman aivopuoliskon päälakilohkosta. Toinen "orja" on näön työmuisti, jossa pidetään näköhavaintoja. Se on välttämätön esim. autoilijalle. Näon työmuisti aktivoi oikean aivopuoliskon päälakilohkoa. Koska kuulolla ja näöllä on omat järjestelmänsä työmuistissa, pystymme käsittelemään yhtä aikaa kuultua ja nähtyä. Työmuistin rakenteeseen kuuluu lisäksi ns. episodinen puskuri. Se selittää ihmisen kyvyn muistaa pitkiäkin tarinoita ja sen miksi kuullut ja nähdyt asiat yhdeksi kokonaisuudeksi.

 

Työmuisti ja ikä 
Lasten ja aikuisten työmuistin ero on hyvin selvä, kun tehtävänä on palauttaa numerot mieleen kääteisessä järjestyksessä.
83927
4176392
Numerosarjan mieleen palauttaminen takaperin työllistää työmuistia enemmän kuin pelkkä toistaminen. Lapsen työmuisti usein ylikuormittuu. Esim. tehtävän lopettaminen kesken. Ylikuormittuminen tarkoittaa myös sitä, ettei kapasiteettia riitä oman toiminnan tarkkailuun.Lapsen kehittyessä hän pystyy käsittelemään suuremman määrän informaatiota työmuistissaan. Ikääntyessä työmuistin toimintakyky heikkenee. Aivotoiminnan hidastuessa työmuisti tukkeutuu helpommin. Myös aivojen otsalohkon toimintakyky vähenee, vaikuttaa työmuistin keskusyksikön suoriutumiskykyyn.

Työmuistin suorituskyky ennustaa lapsille erityisesti matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen taitoja.


Käsite:
Mieltämisyksikkö on useasta informaationpalasesta muodostettu yhtenäinen kokonaisuus.





11/ Miten muisti toimii


Muistaminen on luova tapahtuma
Muisti on luonteeltaan rekonstruktiivinen. Mieli rakentaa muistikuvat todellisista havainnoista, pohjatiedoista, ennakko-odotuksista, toiveista, peloista jne.

Monenlaisia muisteja
Aistimuistin koko on suuri: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistimuksia on hetken aistimuistissamme. Aistimuisti rekisteröi lukuisat aistimuket pieneksi hetkeksi, ja tärkeät asiat siirtyvät työmuistiin.
Työmuisti on tärkeä, koska tietoinen ajattelu tapahtuu sen varassa. Se on kooltaan varsin rajallinen. Asia pysyy työmuitissa-ilman kertaamista-vain muutamia kymmeniä sekunteja. Ihminen pystyy miettimään tietoisesti vain muutamaa asiaa kerrallaan. Asiat, joita on mietitty työmuistissa, täytyykin varastoida säilömuistiin.
Säilömuistia tarvitaan, olipa asia tapahtunut muutama minuutti tai monta vuosikymmentä sitten. Kooltaan se on valtaisa. Se voidaan jakaa moneen osaan muistettavan asian sisällön mukaan. Tapahtumamuistissa on tallentuneena oman elämän muistot. Tietomuisti toimii asiatietojen varastona. Taitomuistiin on tallentuneena erilaiset kyvyt. Säilömuisti voidaan jakaa myös sen mukaan, kuinka sieltä palautetaan tietoa: Tietoista muistia nimitetään eksplisiittiseksi muistiksi ( koevastaaminen) ja automatisoitunutta muistia implisiittieksi muistiksi (pyörälläajo).



Muistiin tallentaminen
Mitä ennemmän ja mitä syvällisemmin asiaa miettii työmuistissaan, sen paremmin se painuu säilömuistiin. Jesentely ylä- ja alakäsitteisiin ja väitteiden kriittinen pohdinta arkeen on tehokkaita tapoja painaa asia säilömuistiin. Keskeistä on liittää uusi asia jollakin tavalla siihen, mitä jo tietää. Ihmisen muisti ei täyty uusien asioiden oppimisesta-mitä enemmän asioita painaa mieleensä, sitä paremmin muiti toimii.

Mieleen palauttaminen
Asiat löytyvät muistista erilaisten muistivihjeiden avulla. Tilanne ja paikka ovat tehokkaita muistiveíhjeitä. Esim. jos on tavannut ystäväänsä tietyssä kahvilassa, paikka paluttaa ystävän mieleen, vaikka siellä kävisi yksinkin. Keskustelukumppani voi myös toimia muistivihjeenä. Jonkun seurassa on helppo keksiä puhuttavaa, kun taas toisen seurassa ajatuksia ja muistoja ei tule lainkaan mieleen.
 

Käsite:
Muisti voidaan jakaa myös retrospektiiviseen muistiin, eli menneisyyden muistamiseen sekä prospektiiviseen muistiin, eli kykyyn muistaa asioita, joita pitää tehdä tulevaisuudessa.

perjantai 24. tammikuuta 2014

10/ Tarkkaavaisuus

Valikoiva tarkkaavaisuus näköaistissa
Näköaistisa tarkkaavaisuus kohdentuu ylensää näkökentän keskiosaan. Näkökentän keskiö osuu silmän verkkokalvolla foveaan. Alueella on paljon tappisoluja, jotka lisäävät näkemisen tarkkuutta näkökentän keskiössä. Silmänliikekameralla on mahdollista tutkia, miten ihmisen katse liikuu esim. kuvaa katsottaessa. Näin voidaan seurata yksilön tarkkaavaisuuden kulkua.

STROOPIN TESTI
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/bi/bi4/3_ihmisen_fysiologia_ja_anatomia/20_aivot?C:D=1531171&m:selres=1531171

TARKKAAVAISUUSTESTI
http://www.radiocity.fi/vapaalla/tarkkaavaisuustesti-monta-kertaa-naet-joukkueen-syottavan-15-sekunnissa/2/16420 

Valikoiva tarkkaavaisuus kuuloaistissa
Ihmisen kykyä valikoida tarkkaavaisuutensa kohteet on kuuloaistin yhteydessä tutkittu dikoottisen kuuntelun menetelmällä: Koehenkilön vasempaan ja oikeaan korvaan kerrottiin eri tarinat. Henkilön täytyi kuunnella vain toista tarinaa ja muisti sen lähes täydellisesti, toisesta tarinasta hän ei muitanut mitään. Vain tietoisesti kuultu sanoma ymmärretään ja painetaan mieleen (suodatinteoria).

Cocktail party-ilmiössä ihminen on keskittynyt kuuntelemaan vain tiettyä tarinaa, mutta kuulee silti, kun oma nimi mainitaan toiseen korvaan kerrotussa tarinassa (suodatin-vaimennusteoria).


Keskittymiskyky
Keskittymisessä vaaditaan kykyä valikoida tarkkaavaisuuden kohde tietoisesti ja valppautta eli kykyä pitää tarkkaavaisuus yllä pitkän aikaa. Ahdistunut ihminen ei keskity tekemiseen vaan mieli täyttyy itse-epäilystä. Tehtävän sujuessa hyvin ja keskittymisen ollessa helppoa puhutaan virtaus-ilmiöstä (flow).

Tarkkaavaisuuden häiriöitä
ADHD-diagnoosin voi saada lapsi, joka käyttäytyy eri tilanteissa ja ympäristössä toistuvasti ylivilkkaasti. Aivoissa ADHD on liitetty otsalohkon toiminnan häiriöihin ja välittäjäaine dopamiiniin.

 logo 4 ADHD menu page, drawing by Chris Hayes ©

Tarkkaavaisuuden hermostollinen perusta
Otsalohkon vaurioista voi seurata tarkkaavaisuuden ongelmia. Olisi väärin sijoittaa tarkkaavaisuutta pelkästään otsalohkoon. Esim. oikean aivopuoliskon päälakilohkon vaurioista voi seurata neglect-häiriö. Häiriölle on tyypillistä, että potilas ei kiinnitä huomiota vasemmalla puolella oleviin asioihin.

 


Käsite:
Virtaus-ilmiö (flow) on syvän keskittymisen tila. Esim. ykilö "unohtuu" kirjoittamaan esseetä kunnes havahtuu huomatakseen, että aikaa on kulunut jo kauan. Virtaus on miellyttävä tila. Virtaus-tilaan pääsee tehväsissä, joissa ollaan taitojen ylärajoilla. 

9/ Havaintojen lainalaisuuksia


Havaintokehä ja kyky ennakoida
Havaintokehä:
1. Sisäinen malli ihmiskasvojen yleisistä piirteistä ohjaa havaintoja ja tarkkaavaisuutta järkeviin kohteisiin. Ihminen oppii ennakoimaan tiettyjen asioiden toistuvan samanlaisina.
2. Myös kuuloisia havaintoja verrataan sisäisiin malleihin: kasvoja verrataan sisäiseen malliin siitä, millaiset ihmisen kasvot yleensä ovat.
3. Tiedonkäsittely kehittyy sisäisten mallien tarkentuessa. Aluksi mallit ihmisen kasvoita perustuvat vain hänen lähipiirinsä ihmisiin. Esim. riittävän useat havainnot aasialaisesta ihmisestä johtaa siihen, että lapsi luo sisäisen mallin myös tyypillisistä aasialaisista kasvoista.

Luomme sisäisiä malleja monista aisoista esim. kieliopista ja ihmisten käyttäytymisestä.

Konteksti ja hahmolait jäsentävät havaintoa
Havainnon konteksti eli ympäristö vaikuttaa voimakkaasti. Hahmolait ovat periaatteita, joiden avulla päättelemme sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa. Tunnettuja hahmolakeja ovat:
- Samankaltaisuuden laki
- Läheiyyden laki
- Yhteisen liikkeen laki
- Tuttuuden laki

Värinäkö
Värinäkö perustuu silmän verkkokalvon ja aivojen yhteistyöhön. Verkkokalvolla olevat tappisolut muuttuvat valon hermoimpulsseiksi. Värikokemus riippuu siitä, mikä on eri taajuuksiin reagoivien tappisolujen aktiivisuuden keskinäinen suhde. Vastaväriteorian mukaan aivot käsittelevät värejä vastaväriparien avulla.
 

Aisti-illuusiot-havaitsemisen automaattisuus
Illuusiot ja optiset harhat ovat ärsykekuvion suhteista tai muista ominaisuuksista syntyviä virhetulkintoja. Sama väri näyttää erilaiselta riippuen ympäristön luomasta kontrastista.








Käsite:
Havaintopsykologia tarkoittaa kongnitiivisen psykologian osa-aluetta, joka keskittyy aistimusten ja havaintojen tutkimiseen.

maanantai 20. tammikuuta 2014

8/ Havaitsemisen hermostollinen perusta

Aistimus syntyy aivoissa
Aistimisen lähtökohtana on aina jokin ärsyke. Hermosolut käsittelevät vain hermoimpulsseja. Aistielimissä olevien reseptorisolujen on muutettava ärsykkeet sarjaksi hermoimpulsseja. Aivojen täytyy tulkita monin tavoin aistielimiltä saamiaan hermoimpulsseja. Aivoissa on monia hermosoluja, jotka ovat erikoistuneet eri tehtäviin. Aivojen täytyy myös muokata ja parannella aistielinten välittämää tietoa. Esim. silmän verisuonet luovat varjoja kuvaan, ja kuva on väärinpäin. Vain osa verkkokalvon tuottamasta kuvasta on tarkkaa. Fovea on pienikokoinen alue verkkokalvolla, ja se vastaa tarkasta näkemisestä. Aivojen tehtävänä on koota verkkokalvon lähettämistä hermoimpulsseista järkevä, yhtenäinen kuva ja poistaa häiriötekijät.

Supermaistajilla on herkkä makuaisti, koska heidän kielessään on paljon makunystyjä, jotka muuttavat maun hermoimpulsseiksi.


Havaitseminen ja tunnistaminen-ärsykkeen jatkokäsittely
Havaittuja asioita verrataan mielikuviin ja luodaan käsitys siitä, mitä nähdään. Havaitseminen nopeutuu huomattavasti, sillä useimmat aivojen eri tehtäviin erikoistuneista alueista toimivat samanaikaisesti. Myös autonomisen hermoston reaktiot vaikuttavat tunnistamiseen. Kun tunnistamme mielyttävän ihmisen, useimpien ihmisten autonomiseen hermostoon tulee merkkejä rentoutumisesta, vastenmielisistä asioista taas seuraa stressireaktio.

Liikkuminen tehostaa havaitsemista!
Kun liikumme aistimuksemme maailmasta muuttuvat koko ajan, esim. kaukana olleet esineet "tulevat" lähelle. Aivomme osaavat käyttää havaitsemisessa hyödykeen omista liikkeistämme kertyvää tietoa. Tieto kuljetun matkan pituudesta ja näkökentän muuttumisesta tukevat toisiaan (sensomotorinen yhdentyminen).

Prismalasit.


Havaitsemisen häiriöitä
Aivoperäisten havaitsemishäiriöiden eli agnosioiden tutkiminen on antanut tietoa eri toimintoihin erikoistuneista hermoverkoista. Esim. Liikesokea ei näe liikettä, vaan sarjan pysähtyneitä kuvia. Yhdistelyagnosiassa havainnon yksityiskohdat ovat selkeitä, mutta ne eivät yhdisty kokonaisuudeksi (käsipainot ja silmälasit sekoittuvat keskenään).

Käsite:
Tappisolut ovat erikoistuneet värinäköön ja sauvasolut hämäränäköön.

7/ Hermoston kehitys ja plastisuus

Hermosolujen määrä
Ihmisen aivoissa on arviolta 100 000 000 000 hermosolua. Hermosolujen määrä aivoissa on suurimmillaan vastasyntyneellä. Uusia hermosoluja ei juurikaan synny lisää (hajukäämi ja hippokampus), mutta niitä kuolee joka päivä. Pienen vauvan hermosolut eivät ole vielä muodostaneet mielekkäitä verkostoja, väärät yhteydet eivät ole vielä karsiutuneet pois. Hermoston kehittyessä ja liikkeitä harjoitellessa, väärät yhteydet katoavat ja oikeat vahvistuvat.

Hermoverkkojen järjestäytyminen
Hermoston kehitystä ohjaa geenien, ympäristön ja oman toiminnan vuorovaikutus. Geenit voivat määrätä hermosolun tuhoamaan itsensä, jos se ei saa luotua tiettyyn ikään mennessä riittävästi synapseja. Aktiivinen synapsi tuottaa hermoston kasvutekijöiksi kutsuttuja valkuaisaineita, jotka estävät hermosolua tuhoamasta itseään. Paljon käytetyt synapsit säilyy ja liian vähän käytetyt tuhoutuvat. "use it or loose it"-periaate. 16-vuotiaalla on puolta vähemmän synapseja kuin kaksivuotiaalla. Murrosiän jälkeen aivot alkavat suojella syntyneitä hermoverkkoja muutoksilta, aivot eivät enää muutu yhtä helposti.

 

Hermoverkkojen kyky muuttua, plastisuus
Aivojen hermoverkot muuttuvat jatkuvasti. Esim. aivovauriosta kuntoutuminen perustuu aivojen plastisuuteen. Tuhoutuneiden hermosolujen tilalle ei synny uusia uusia mutta jäljelle jääneet hermosolut tehostavat toimintaansa. Esim. vastaava alue toisella aivopuoliskolla ottaa hoitaakseen tuhoutuneen alueen tehtäviä. Aivovauriosta kuntoutumista ennustaa paljon ikä. Lasten aivot ovat hyvin plastiset.

Plastisuus ei kuitenkaan aina ole myönteistä. Esim. naiselta jolta amputoitiin suurin osa käsivarresta tunsi silti kätensä olevan olemassa eräänlaisena aavekätenä. Hänen suupieltään hipaistaessa, kosketus tuntui myös aavekäden pikkurillissä. Koska käden tuntoaistista vastaava aivoalue ei enää saanut hermoimpulsseja kädestä, se alkoi ottaa vastaan viereisen kasvoalueen hermoimpulsseja.
 

Käsite:
Herkkyyskausi tarkoittaa ikää, jossa aivot ovat virittyneet oppimaan tietyn asian. Useimpien asioiden herkkyyskaudet ovat lapsuudessa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

6/ Hormonit

Mitä hormonit ovat?
Hormonitoiminta muistuttaa Facebook-päivitystä: viestillä on paljon lukijoita, ja he lukevat viestin joskus myöhemmin. Umpieritysrauhasten tehtävä on tuottaa eri hormoneja. Aivot kontrolloivat toimintaa. Aivolisäke erittää hormoneja, jotka vaikuttavat muihin umpieritysrauhasiin. Hormonit säätelevät ihmisen:
- Kasvua ja kehitystä
- Yllä pitävät ja säätelevät kehon energiatasapainoa
- Vaikuttaavat mieleen ja käyttäytymiseen

 

Stressihormonit
Adrenaliini valmistaa elimistöä taisteluun tai pakoon. Ihmisen elämässä stressihormoneita erittyy myös uhkatilanteissa, joissa lisäenergiasta on vain haittaa. Esim. esiintyjä kokee yleisön uhkana, jolloin keho valmistautuu taisteluun tai pakoon. Voimakas adrenaliinin eritys voi aiheuttaa esim. käsien tärinää.

Kortisoli on myös stressihormoni. Tehtävänä vähentää energian tuhlausta vaaran hetkellä. Vähentää verensokerin pääsyä hermosoluihin, jotta energiaa säästyy enemmän lihaksille. Kortisolin vaikutus ihmiseen on mutkikasta. (Rosenblitin tutkimus (2001).

Pitkään jatkuvassa stressissä keho kuormittuu, kehon immuunipuolustus heikkenee. Aiheuttaa päänsärkyä ja altistaa sydänsairauksille. Pitkäkestoinen stressi voi jopa tuhota hermosoluja.

Sukupuolihormonit
Sukupuolihormonit vaikuttavat kehon sekä aivojen kehitykseen. Sukupuolihormonit vaikuttavat muihinkin asioihin kuin seksuaaliseen toimintaan. Esim. miesten testosteronitasot nousevat kun he voittavat jonkin kilpailun, häviäminen puolestaan laskee tasoa. Sukupuolihormonit aktivoivat mielihyvän kokemiseen liittyviä aivoalueita. Naisilla estrogeenin määrä vähenee selkeästi esim. ennen kuukautisia.

Käsite:
Umpieritysrauhanen, tiehyeettömät umpirauhaset erittävät kemiallisia välittäjäaineita, hormoneita, jotka kiertävät verenkierrossa ja vaikuttavat toisiin elimiin.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

5/ Hermoston rakenne ja toiminta

Hermoston perusrakenne
Aivot voidaan jakaa isoaivoihin, pikkuaivoihin ja aivorunkoon. Valtaosa kehittyneestä tiedonkäsittelystä tapahtuu isoaivoissa. Pikkuaivot hienosäätää liikkeitä ja tekee niistä sujuvia. Aivorunko lähettää autonomiselle hermostolle mm. sydämen sykkeen ja hengitykseen säätelyyn liittyvät käskyt. Aivorunkoon kuuluu myös aivoverkosto, joka vaikuttaa vireyteen ja nukahtamiseen.

Lateralisaatio - aivopuoliskojen työnjako
Isoaivot ovat jakautuneet kahteen rakenteeltaan samankaltaiseen puoliskoon, joita yhdistää aivokurkiainen. Yleensä vasen aivopuolisko on erikoistunut kielellisiin tehtäviin. Puheen tuottamiselle tärkeä alue on Brocan alue, puheen ymmärtämiselle kannalta taas Wernicken alue.

 

Aivokuori - kehittynyt tiedonkäsittely
Tietoisen näkemisen ja asioiden tunnistamisen kannalta tärkeitä alueita on takaraivolohkossa ja ohimolohkossa. Tietoisen kuulemisen kannalta tärkeimmät alueet löytyvät ohimolohkoista. Tuntoaistimukset kehomme eri osista syntyvät päälaenlohkossa. Motorinen aivokuori toimii samalla periaatteella kuin kehon kartta päälaenlohkossa. Mitä vaativimpia liikkeitä ruumiinosa on tehtävä, sitä laajempi alue sillä on käytössään aivoissa.

Aivokuoren alle 
Talamus  on eräänlainen aivojen "puhelinkeskus", joka välittää aisteista tulevat hermoimpulssit eri puolille aivoja. Hypotalamus mittaa verestä mm. hormoni-, sokeri- ja suolapitoisuuksia. Mantelitumake on tärkeä monien tunnereaktioiden, pelon ja vihan syntymisessä ja muistamisessa. Hippokampus osallistuu uusien, tietoisten muistikuvien luomisessa.
 



Käsite:
Lateralisoituminen takoittaa, että oikealla ja vasemmalla aivopuoliskolla on selkeästi erilaisia tehtäviä.

torstai 2. tammikuuta 2014

4/ Hermosolu ja hermoverkot

Hermosolun rakenne




Hermoimpulssi
Esim. Ihmisen sulkiessa silmänsä, näkötietoa käsittelevät hermosolut eivät saa ärsykkeitä. Hermosolun sisäpuolella on tällöin negatiivisempi sähköinen varaus kuin ulkopuolella. Kun ihminen avaa silmänsä näkötietoa käsittelevät hermosolut saavat ärsykkeitä, ne ottavat vastaan ja välittävät hermoimpulsseja eteenpäin.

Hermosolun edetessä aksonissa, solukalvon kanavat alkavat läpäistä ioneja, solun ulko- ja sisäpuolen jännite-ero muutuu. Solun sisäpuolella on positiivisempi sähköinen varaus kuin ulkopuolella. Ensimmäisen ionikanavat avautuminen käynnistää ketkureaktion, hermoimpulssi etenee aksonissa. Hermoimpulssin mentyä ionipumppu palauttaa solun normaalitilanteeseen. Hermoimpulssi voi edetä nopeimmillaan jopa 100m/s.

 


Mihin erilaisia välittäjäaineita ja reseptoreja tarvitaan?
Välittäjäaineiden suuri määrä auttaa hermosoluja erikoistumaan ja säätelemään lähettämiensä hermoimpulssien vaikutusta. Välittäjäaineiden reseptorit hienosäätää hermoimpulssien vaikutusta. Esim. näkö- ja kuulotietoa käsittelevien hermosolujen reseptorit toimivat nopeasti. Hitaat reseptorit aktivoivat solun geenejä tai sammuttavat niitä - hermosolun toiminta muuttuu pysyvästi, oppiminen.


Käsite:
Dopamiini on välittäjäaine, joka vaikuttaa esim. mielihyvän kokemiseen. Liiallinen dopamiini voi aiheuttaa skitsofrenisia oireita, liian vähäinen taas tuottaa Parkinsonin taudin oireita.